Ohi taas

Otsikko viittaa siis taas ohi menneeseen viikonloppuun. Mitäs me viikonloppuna ollaankaan tehty, hmmm.. Hölläilty! Perjantaina valatilaisuudesta kotiuduttua ja S kotiin odotellessa pääsin vähän siivoileen ja pyykkäämään ja sitte illalla puoli 8 aikoihin tykkimieheni pääsikin jo kotiin. Katottiin The voice of Finland ja tapeltiin naapureiden kanssa. He aina jättävät nimittäin pyöränsä ja MOPONSA meidän vaunujen eteen tuohon yhteiseen välikköön niin, että en pääse koskaan Aadan vaunuja sieltä hakemaan. Olen pyytänyt isiä tai S:a aina siirteleen mopoja ja pyöriä vaunujemme edestä poies ja eilen sitte oli tehty HIEMAN ilkivaltaa kostoksi meille siirtelystä. Naapureiden 14-vuotias poika oli nimittäin käynyt nakkaamassa meidän Emmaljungat tonne umpihankeen ja kaatanut minun pyöräni, joka oli vieläpä ihan oikeassa paikassa PYÖRÄTELINEESSÄ - eikä kenenkään edessä, niinkuin ei vaunutkaan ollut.

Todistusaineistot...

Perjantai-iltana lähti kuvineen viestiä isännöitsijälle tällaisesta ilkivallasta. Naapuripa tuli sitten lauantaiaamuna kello 9 meidän oven taakse. Ensimmäiseen pimpotukseen en reagoinut, koska olimme juuri heränneet. Toisiin kymmeniin pimpotuksiin reagoin ja menin avaamaan oven. Naapuri sieltä tuli kertomaan, ettei ikinä ole meistä tehnyt valitusta, vaikka meillä jatkuvasti täällä biletetään ja kuunnellaan musiikkia täysillä ilta 22 jälkeen. Hmmm, meilläkö? Aadahan menee nukkumaan klo 21 ja minä olen raskaana. Ei taida kuulua meiltä? Näin hän kivenkovaa väitti monta kertaa, että kyllä se täältä meiltä kuuluu. Olin siis laittanut heille lapun menemään, että aion tehdä heistä valituksen tämän ilkivallan takia ja nyt yhtäkkiä meiltä on muka kuulunut biletysääniä täältä. Kuinka hän kehtaa? Jos hän tekee meistä ilmoituksen biletyksestä, niin minä teen hänestä ilmoituksen perättömästä ilmiannosta. Se on ihan varma.

Aikaisemmin heidän kanssaan ei ole ollut MITÄÄN ongelmaa. Nyt vasta, kun hänen poikasta ja sen kaverit ovat alkaneet parkkeerata mopot ja pyörät niin, ettei me mahduta hakemaan vaunuja.

Ennen kirjoittamaani lappua S kävi heidän ovellaan sievästi pyytämässä, että jos poika voisi käydä nostamassa kaatamansa pyörän. Siihen naapuriäiti tuumasi, että "jos ei meidän mopot ja pyörät saa olla tuossa edessä, niin ei saa olla teidänkään." Oli siis suoranaisesti antanut pojalle luvan nakata meidän vaunut tuonne ja kaataa minun pyöräni. Siinä sitten voi äiti ihmetellä, miksi poika on millainen on, kun opettaa tällaisia tapoja :)

No, nyt on lähtenyt s-postia isännöitsijälle, joka toivonmukaan ottaa minuun heti huomenna yhteyttä ja saan tietää, mitä välikössä saa säilyttää. Perjantai-ilta meni siis raivon parissa ja niin myös lauantaiaamu. En siedä tuollaista keksittyä paskaa.

Lauantaina me käytiinki sitten äidin kanssa hakemassa heille samanlainen matto, kun meillä olohuoneessa (kokoa isompi) ja meille se hoitopöytä.

Hoitopöytä minun itse kasaamana.

Ja jos huomasitte, tuosta puuttuu se sininen lipasto. Siitä voin laittaa kuvaa myöhemmin. Se on nimittäin nyt tuunauksen alla. Ollaan S:n kanssa yhdessä sitä hiottu ja kävin ostamassa valkoista maalia ja tarkoitus olisi maalata se valkoiseksi viimeistään ens viikonloppuna, mikäli S pääsee lomille. Hälle selviää tiistaina 26.2., että pääsikö AUK:iin. AUK merkin ja RUK merkin hän on jo saanut ainoana alokkaana aikaa sitten eli aika varmasti siis pääsee vaikka kumpaankin, jos innostusta riittää.

Tänään sunnuntaina käytiin sitte kaverin vauvan ristiäisten "jälkeiskahvilla". Nimeä en tänne kirjoita.

Mutta nyt kauppaan MARS. Äitini tuli meille tänne avuksi, kun mun pankkikortti jäi tietenki S:n lompakkoon ja hänhän on lähtenyt jo tunti sitten takaisin Rolloon. Hiphei ja heivain :)

~Me and my princess~