viikonloppu

Ihana viikonloppu taas takana. En edes ole konetta vilkaissutkaan, kun on ollut paljon muutakin tekemistä. Ihanaa koko perheen keskeistä aikaa. Syömässä käytiin ja ihan vaan kotona ollaan löhöilty. Se kait näissä viikonlopuissa on kaikista parasta. Saa vaan olla - vielä koko perheen kera <3

Sainpahan ottaa meistä kuvanki tälle vuodelle ;)

Mutta voi sitä itkun määrää TAAS jälleen kerran. Alkuun ei tarvinnu edes itkeä S:n lähtiessä. Nykyään pittää tirauttaa sitte useempiki kyynel lähtöhetkellä. S oikein sano mulle tänään ennen lähtöä, että: "ethän sitte itke tänään?" Kysyin tietenki sitte, että: "no miksi en sais itkeä?" Niin vastaukseksi sain: "kun se lähtö on sitte niin paljon vaikeempaa.." Reppana. :/ Ymmärrän kyllä, mutta ei sitä kauheesti ite mitään sille voi. Varsinkaan näiden hormoonien kanssa. Jos itkettää, niin ei auta paljon pidätellä - se vaan tulee. No sain minä sitte just h-hetkellä pidäteltyä itkun. Ovi pamahti kiinni, niin purskahin itkuun. Onneksi Aada tuli lohduttaan. "Eikö iti tanonu tulle heippoja? Tuliko tulla pahamieli?"-kommentti sai mut itkemään vielä enemmän. Nyt, kun itkut on saatu vähäksi aikaa itkettyä voin jopa alkaa syömään. Meinaan verensokerit varmaan oli laskenu aika alhaalle. Sen kyllä tuntee siitä heikotuksesta ja hikoilusta, että nyt ei oo kyllä syöty taas hetkeen. Mun asiat taas näköjään tässä nyt pomppii aivan miten sattuu. Asiasta leivänpaahtimeen ja sitä rataa.

Niin ja pitää laittaa Nellistäki kuva, miten se löhöili S:n selän päällä eilen aamulla:

Oikein rennosti ;-)

Ihana päästä sillon 22.2. kattoon sitä valatilaisuutta (: Jospa sää olisi meidän puolella ja antais vaikka sellasen mukavan lauhan ilman, mutta ei mitään räntäsadetta. Tai mukava pikkupakkanen auringonpaisteessakin kelpais. Kauhean pakkasen yllättäessä ei auta, kun vetästä kunnon kerrasto päälle meille kaikille. S kyseli myös meidän äitiä sinne. Lähetään siis äidin ja Aadan kanssa. Ja toki myös S:n oma äiti tulee sinne S:n mummun, papan ja veljen kanssa (:

Mutta ei tässä tämänkummempia. Piti vaan taas kirjottaa tästä suru-sunnuntaista. Nää on niin perseestä suoraansanottuna. Ja jos S nyt puheittensa mukaan tosiaan joutuu olemaan kaksi seuraavaa viikonloppua siellä kiinni, niin minä sanon jo kohta oikeasti ruman sanan. Kyllä mulla apua löytyy (,jos sitä tartten), mutta ei se apu hellitä minun ja Aadan isi-ikävään. Eikä mikään apu korvaa S:a.

Mutta täytyy vain toivoa parasta, että S sais ens viikonlopun vapaaksi. Niillä olis oikeesti joku virka-apu juttu, mutta minun mielestä ois ihan reilua päästää perheellinen isi kotiin. Muuten tosiaan ens kerran nähtäis vasta valapäivänä eli vajaa kolmen viikon päästä :o Hyi kauheeta. Harvoin kuulemma enään ollaan kahta peräkkäistä viikonloppua kiinni. S:la kyllä sattu just huonosti se kuntotestin korvaus. Eli siis tuo 15.2.-17.2. on kiinni ihan sen takia, kun kaikilla on siis kiinni lauantai ja pääsisivät sitte kotiin sillon illalla ja maanantaina illalla lähtisivät takasin. Mutta S:la siis on jäänyt kuntotesti tekemättä, (oli vapautuksessa kuumeen takia) joten joutuu tekeen sen sillon sunnuntaina. Sekin päivä siis kiinni. Pääsishän se S sunnuntaina 17.2. kotiin illalla, mutta lähtis takasin sitte heti maanantaina 18.2. joskus kuuden aikoihin. Eli siis aika lyhyt loma. Tietty onhan sekin jotain - varsinkin, jos ei pääse nyt viikonloppuna tänne.

Ja niinkuin jo aikaisemmin tuossa kirjotin, että ei tämänkummempia (ja vielä tuli tekstiä), niin nyt ei kuitenkaan enään ole sen kummempia. Eli heipat vaan. Kirjoittelen taas. P.s. Pahoittelen kuvien laatua. Puhelimessa ei ole mikään järjestelmäkameran tasoinen kamera. ;D

~Me and my princess~